Pohjalta noustaan

Päivät menevät nopeasti ja raksalla tapahtuu niin paljon, ettei blogi tahdo perässä pysyä. Tästäkin siis tulee romaanin kokoluokkaa oleva kirjoitus.

Heimo sai sunnuntaina perustuskuvat valmiiksi, mikä olikin hyvä asia, koska perustusten teko alkoi maanantaina. Salaojathan sinne on jo kaivettu ja pohja tasattu. Vähän piti vielä pohjaa laajentaa, kun muutama pilari kaipasi kovaa maata alle. Niinpä Mikko tuli tiistaina hommiin ja manasi, kun ei perustuskuvia vielä silloin ollut kun hän pohjaa teki.

Tiistaina tuli myös Pohjolan Werkonrakennuksen kaivuri kaivamaan sähkö- ja puhelinkaapeleille ojaa. Alun perinhän ajatuksena oli, että tien teon yhteydessä pantaisiin niille putket tien alle, mutta syystä joka ei minulle selvinnyt, Mikko ei niitä halunnut sinne laittaa tai odottaa, että verkonrakennusyhtiön miehet tulevat laittamaan. Sen sijaan hän kehotti kaivamaan kaapelit tien sivuun meidän puolelle rajaa, minkä moneen kertaan Werkonrakennukselle kerroimmekin. Vaan naapurin puolelle he enimmäkseen kuitenkin ojan olivat kaivaneet. Ilmeisesti oli parempi paikka. En tiedä kysyivätkö häneltä lupaa, meiltä eivät ainakaan kysyneet. Onneksi tämä naapuri on sen verran joviaali kaveri, ettei se häntä tuntunut haittaavan.

Taas tuli todistetuksi, että on hyvä olla mahdollisimman paljon itse paikalla, kun kaapelien vetäjät aikoivat laittaa puhelinkaapelin suoraan ojaan. Sanoin, että jos tänne joskus tulee kuitu, niin päästään taas kaivamaan, minkä jälkeen he päättivät panna puhelinjohdon kuitenkin putkeen. Näin on ainakin teoreettinen mahdollisuus, että kuitu saadaan talolle ilman kaivamista, jos sellainen joskus tälle raitille tulee. Ettei nyt liian negatiivinen kuva tulisi, niin ihan fiksuja ja pätevän tuntuisia nuo tontilla käyneet Pohjolan Werkonrakennuksen miehet ovat olleet.

Paikallinen sähköurakoitsija kävi asentamassa mittauskeskuksen tiistai-iltana, keskiviikkona Werkonrakennus peitti loputkin kaapeliojasta ja torstaina kytkivät sähköt mittauskeskukselle asti. Nyt odotellaan enää, että sähköyhtiö toisi sinne mittarin, niin saadaan sähkökojeet pyörimään.

Kellarikerroksen muurauksen kanssa tuli ongelmaa, kun meille selvisi että Henkka tarvitsee siihen toisenkin kaverin muuraamaan, mutta hänen ajattelemansa miehen kanssa emme päässeet sopimukseen ehdoista, joten piti etsiä joku toinen. Muutaman välikäden kautta löytyi yksi tarjokas, mutta hänellä ei ollut ajokorttia ja oli Henkalle vielä vääränmaalainen, joten se ei käynyt. Toisesta firmasta löytyi, mutta kovalla hinnalla. Ehdin jo sopia että otetaan hänet, mutta sitten Heimo sai suostuteltua jonkun tuttunsa hieman edullisemmalla hinnalla, joten peruin edellisen ja valitsimme Heimon tutun. Laskua tulee, mutta tällä mennään.

Laskuista puheenollen, niitä on piisannut. Rautakauppakuorman lisäksi tuli toinen lasku tielle ja talolle ajetuista murskeista, 7500 € ja rapiat. Arvatkaa vaan, oliko budjetoitu niin paljon. Ontelolaatoistakin tuli jo ensimmäisen erän lasku, vajaat 1700 €.

Henkka ja apuri ovat tämän viikon ajan naputelleet anturasiivuja. Laatikot saatiin paikoilleen eilen, ja tänään he laittoivat niihin raudoituksia. Perustuskuvia katsellessani satuin huomaamaan, että niistä oli jäänyt yksi ikkuna-aukko ja pilari pois. Heimo vahvisti löydökseni ja kertoi Henkalle puuttuvat tiedot. Hyvä oli taas itse vertailla kuvia. Mittoja en ole ehtinyt tarkistaa, täytyy vaan toivoa että on sinne päin.

Aamulla tilasin Laurilan Betonilta iltapäiväksi täytettä anturalaatikoihin. Kuorma tuli hieman etuajassa ja Henkalla oli vielä raudoitukset vaiheessa, mutta isä pääsi letkumieheksi täyttämään toisesta päästä alkaen. Toinen kuorma tulikin onnekkaasti sen verran myöhemmin, että Henkka ehti laitella loput raudoitukset paikoilleen. Hyvin riitti kura ja vielä jäi parisataa litraa ylikin. Aika tarkkaan oli laskettu, varsinkin kun betonin myyjä halusi välttämättä panna lastiin vielä puoli kuutiota varuiksi päälle.

Nyt on siis viimein lähdetty nousemaan montun pohjalta ylöspäin. Yllättävän paljon tässä on puuhaa pelkässä rakennuttamisessa. Ulkopuolinen voisi luulla, että hoitovapaalla ehtisi hyvin hoidella rakennusprojektia sen ihanan velttoilun lomassa, mutta käytännössä pystyisin kyllä töistä käsin tekemään enemmän. Yksivuotias vie resursseja aika tehokkaasti, ei siinä paljon pysty hänen hereilläoloaikanaan muuta tekemään, ja uniaikana pitäisi vielä saada normaalit taloudenhoidotkin hoidettua. Minulla on vasta ensimmäinen viikko hoitovapaata menossa, joten ehkäpä tässä vielä rutinoidun ja löydän uusia tehokkuusparannuksia päivittäisistä prosesseistamme.

Kategoria(t): Rakentaminen Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s